keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Keppihevoset harrastuksena

Heippa taas pitkästä aikaa! Vaihtelun vuoksi voisi kirjoitella mielipidepostausta kehiin. Tällä kertaa aiheena on keppihevoset harrastuksena. Aihe on tosin ehkä jo aika tuttu ja jopa kulunutkin, mutta tehdään nyt silti. Käsite on itsessään todella laaja, mutta yritän saada sitä pilkottua vähän pienempiin osiin. Tarkoituksena on siis kertoa keppariharrastuksesta yleisenä ilmiönä, sen hyvistä ja huonoista puolista. 


  Keppihevosia on ollut lähes aina läpi historian, ja hyvin pitkään ne on mielletty lasten leikkikaluiksi. Niinhän ne ovatkin, mutta muutamien viime vuosien aikana keppihevoset ovat saaneet yhä entistä enemmän huomiota myös hieman vanhemman ikäluokan keskuudessa. En kiistä, etteikö internetillä ja sen lukuisilla sosiaalisen median palveluilla olisi ollut osuutta asiaan, ja kun asiaa tutkii hieman tarkemmin, voikin löytää kokonaisen keppihevosten valtaaman maailman. Muutamia vuosia sitten keppihevoset nousivat ns. muoti-ilmiöksi, ja muistan itse edelleen, kuinka silloin ala-asteella lähes jokaisella tai ainakin joka toisella oli kainalossa keppari jos toinenkin. Mutta onko suosittu ilmiö tullut jäädäkseen? Ja miksi keppihevosia harrastavat teini-ikäisetkin, jos mokomat sukkapäät kerta ovat pikkulasten leluja? Se onkin täysin asenteesta ja näkökulmasta kiinni.


Itseni miellän nykyisin ehkä siihen hieman vanhempaan harrastajaikäpolveen, siltä ainakin alkaa pikkuhiljaa tuntua Suomen keppihevosfoorumia ja muita netin keppihevosaiheita selatessa. Ihminen vanhenee väkisin, ja valitettavasti mielikuvituskin tuppaa vähenemään ajan myötä. Onneksi minulla on ollut aina hyvä mielikuvitus, joka on auttanut säilyttämään harrastuksen hengissä ainakin omalta osaltani. Enää en hevosillani tosin ratsasta juuri nimeksikään, syitä on muutamia: ei huvita ratsastella yksin, koska kaikki lähiseudun ikäiseni harrastajat ovat lopettaneet, sekä sen vuoksi, että ensi syksynä minulla alkaa lukio, joka luultavasti tulee lohkaisemaan jättipalan muutenkin vähäisestä vapaa-ajastani (harrastan keppareiden lisäksi ratsastusta 3krt/vko sekä soitan harmonikkaa ja viulua).
       Vaikka aktiivisimmat ratsastukset ovatkin osaltani jo takanapäin, olen silti kuitenkin mukana keppihevospiireissä internetin välityksellä, päivitän tätä blogia sekä ompelen hevosia. Tallissani asuvia hevosia en myöskään halua myydä, sillä niillä on minulle paljon tunnearvoa josta en halua luopua.
 

Edellä olevasta pätkästä tulikin ilmi jo pari hyvää syytä miksi harrastaa keppihevosia. Enemmän keksin tästä harrastuksesta positiivisia kuin negatiivisia puolia. Niitä voisi luetella vaikka loputtomiin.

- Hyvä itsetunto, kun uskaltaa tehdä sitä mitä haluaa eikä välitä muiden mielipiteistä. Arvostan itse suuresti ihmisiä, jotka ovat rohkeasti omia itsejään ja toteuttavat itseään haluamallaan tavalla. Saattaa jopa olla niin, että intensiivinen harrastus kasvattaa vastuuntuntoa, kun keppihevosia hoitaa kuten oikeita.
- Liikunnallisuus ja motorinen kyvykkyys, eli toisin sanoen korkeita esteratoja hyppien, kouluratsastusratoja hioen ja maastossa laukaten saa halutessaan itselleen huippukunnon kuten mitä tahansa liikuntalajia harrastaessa.
- Käsityötaidot sekä silmän ja käden yhteistyö, keppihevosia ja varusteita tehtäessä kun on lähestulkoon pakko käyttää käsiään. Pienten varusteiden näpertely vaatii sorminäppäryyttä ja hevosen ompelu ilman ryppyjä ja vinouksia vaatii tarkkoja ompelupistoja, samoin kuin korvien, silmien ynnä muiden siisti ja huolellinen kiinnitys. Tässäkin lajissa harjoittelu on valttia, ja sinnikäs työ kyllä palkitaan.
- Rahan tienaaminen. Kun oppii tekemään laadukkaita ja sieviä hevosia, ei mene aikaakaan, kun joku sinultä hevosen haluaa ostaa. Keppihevosten ja niiden varusteiden myynnillä voi saada hyvät rahat, ja toiminnan kautta oppii tärkeitä myynti- ja ostotaitoja tulevaisuuttakin ajatellen. Itse tienaamilla rahoilla oppii ymmärtämään hyvin rahan arvon ja merkityksen.
- Hyvät ATK-taidot. Monet harrastajat koodaavat itse nettisivunsa, muokkaavat kuvia ja editoivat videoita. Keppihevosyhteisöt opettavat myös netissä käyttäytymistä ja muiden huomioon ottamista.
- Uusien ystävien saaminen. Keppihevosharrastajia on paljon ympäri Suomea, ja todennäköisesti tulee tapaamaan harrastuksen myötä monia uusia tuttavuuksia esimerkiksi kilpailujen, leirien ja miittien yhteydessä. Sosiaaliset suhteet eivät koskaan ole pahitteeksi, ja monesti porukalla on mukavampaa harrastaa kuin jatkuvassa yksinäisyydessä.


Tosin harrastuksesta saattaa myös löytyä niitä hieman huonompia puolia, joista kiusaaminen lienee kaikista yleisintä. Moni pitääkin harrastuksensa salassa muilta juurikin tämän syyn takia. Osa ehkä ajattelee olevansa liian vanhoja keppihevosen selkään, jolloin se olisi hirveän noloa. Myönnän, etten itse enää kauheasti kehtaa tiellä ym. ratsastella, aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. On kuitenkin tosiasia, että kiusaamista on aina ollut maailmassa ja luultavasti tulee olemaankin, mutta omalla suhtautumisella voi vaikuttaa paljon asiaan. Pienistä huuteluista tai pilkanteosta ei kannata korvaansa lotkauttaa, vaikka se kurjalta tuntuisikin. Eri asia tietenkin on, jos kiusaaminen on oikeasti jatkuvaa ja rankkaa. Silloin pitää pyytää apua eikä jäädä yksinään murehtimaan. Keppihevosharrastusta ei kuitenkaan kannata lopettaa ainoastaan sen takia, että siitä pilkataan. Kiusaajalla on yleensä omia ongelmia tai kiusaaminen tapahtuu ryhmän paineesta. Jatkamalla keppihevosharrastusta (tai sitten mitä tahansa) kiusaamisesta välittämättä osoitat tällöin kaikille, ettet ole mikään luovuttaja.



Kaiken kaikkiaan keppihevosharrastus on yllättävän monipuolinen kaikkine osa-alueineen. Laitankin tämän mahtipontisen tekstin loppuun haasteen kaikille keppihevosharrastajille sekä kaikille keppareista kiinnostuneille ikään katsomatta.

Keppihevosharrastajat haastan kertomaan kaikista positiivisista asioista, joika ovat kokeneet harrastuksen myötä. Asioita voivat olla esimerkiksi uusien ystävien saanti, hauskat kisat ja leirit, ompelutaitojen kehittyminen tai mitä vain keksiikään. Kokemuksista voi tehdä vaikka videon, blogipostauksen tai kommenttiviestin tähän postaukseen.

Muut keppihevosista kiinnostuneet haastan pohtimaan lisää tämän harrastuksen hyödyistä ja muuttamaan mahdollisesti kielteistä tai epäilevää asennetta lajia kohtaan. Tehdään yhdessä tästä maailmasta paikka, jossa jokainen saa vapaasti harrastaa mitä haluaa, ilman pelkoa kiusaamisen uhriksi joutumisesta.





17 kommenttia :

  1. Hyvä postaus ja ihania kuvia! <3

    VastaaPoista
  2. Hienosti sait esille tämän hienon harrastuksen positiiviset ja negatiiviset puolet! Teksti oli selkeää ja kaikinpuolin mukavaa luettavaa, olisi kiva lukea lisää tekemiäsi mielipidepostauksia, jos aiheita vaan keksit. :)
    Saatanpa tarttuakin antamaasi haasteeseen, jos keksin jonkun kivan tavan tuoda sen esille ;)

    VastaaPoista
  3. Komppailen Kajoa, koska en keksi omaa sanottavaa. Mutta mukava lukea ikätoverin mietteitä yhteisestä harrastuksesta! Ja erittäin hyvä teksti kaikinpuolin. Erityisesti tykkäsin tuosta hyvien puolien perusteluista c:

    VastaaPoista
  4. Kiitos! :D Jep, ja noita hyviä puolia oli aika hauska keksiä. :D

    VastaaPoista
  5. Jess! AIVAN MAHTAVAA! Löysin justiinsa tämän blogin, tää on mukavan aktiivinen ja söpöt kepparit... Loistava teksti, jään ihan sanattomaksi...
    T: Vilma

    VastaaPoista
  6. Hyvä postaus! Tällasia lisää :D

    VastaaPoista
  7. Wow, ihanasti kirjotettu postaus ! :) Tosi selkeää ja fiksusti kirjoitettua tekstiä ja hyvälaatuisia kuvia!:3

    VastaaPoista
  8. Ihan ok postaus, tosin voisit alleviivatut sanat ja lauseet muuttaa lihavoiduiksi niin ei vahingossa luulisi niitä miksikään linkeiksi...

    VastaaPoista
  9. Itse olen saanut uusia tutttavuuksia, paremman kunnon ja taidon ommella. Huovutan myös keppareita joten siinäkin olen edistynyt. Mielikuvitukseni on kehittynyt ja olen saanut paljon itseluottamusta saadessani kehuja ja nähdessäni mitä kaikkea _minä_ olen saanut aikaiseksi. Tuulen vire kun laukkaan metsässä, pärskeet juostessani kepsuni kanssa veteen kaverini kanssa, ne monet pitkät tunnit jolloin olen yöllä tahdonvoimalla vielä väkertänyt suitsia huomiseen kisaan. Ne kaikki hetket ovat tämän harrastuksen ansiota. Olen 14-vuotias ja olen harrastanut keppihevosia jo 7 vuoden ajan ja minulla on ollut talli viiisi vuotta. Aloitan koulussa kahden vuoden atk-opiskelut ja koitan saada Koivikon Tähdelle omat sivut jotta voin jakaa tämän hienon harrastuksen myös muille.. (: Kiitos tästä blogista.

    VastaaPoista
  10. Mua on jo kiusattu 5 vuotta keppareiden takia. Mua kiusataan kotona, koulussa sekä ulkona jos naapuri tai joku mun koulussa oleva ihminen tulee vastaan. Sen takia yritän myös pysyä mahdollisimmanpaljon mun huoneessa valot sammutettuna ja verhot kiinni etten joutuisi taas kiusaamisen kohteeksi jos joku vaikka näkee minut ikkunasta. :'(

    VastaaPoista