torstai 31. heinäkuuta 2014

Tee helpot nivelkuolaimet

Kuten oikeilla hevosilla, myös keppihevosilla käytetään paljon erityyppisiä kuolaimia. Erilaisia kuolainmalleja on lukuisia, mutta yleisimmin käytössä ovat jonkinlaiset peruskuolaimet nivelellä, kolmipalalla tai suoralla suuosalla. Olen koonnut postaukseen kuvalliset ohjeet tavallisiin nivelkuolaimiin, joiden teko sujuu helposti ja nopeasti myös hieman kokemattomaltakin tekijältä.


Kuolainten tekoa varten tarvitset sakset, foliopaperia, kirkasta teippiä sekä rautalankaa. Itse käytän rautalangan sijasta kukkasidontalankaa, joka on mukavan pehmeää ja helppoa taivutella.


Leikkaa rautalangasta noin 20-30 cm pitkä pätkä, ja kieputa se pyöreäksi renkaaksi kuvan mukaisella tavalla. Voit vielä kieputtaa ylitse jääneen pätkän renkaan ympärille pitämään sen tukevasti kasassa (ks. alempi kuva).


 Kieputa myös toinen samanlainen renkula. Ole tarkkana, että molemmista tulee samankokoiset.


 Renkaiden kieputtelun jälkeen on aika leikata foliosta pieniä ja melko kapeita suikaleita. Pyöritä suikaleet tiukasti yksi kerrallaan rautalankarenkaiden ympärille, niin ettei mikään kohta jää paljaaksi.



 Pyöritä foliosuikaleet myös toiseen renkaaseen.


Halutessasi voit päällystää kuolainrenkaan vielä läpinäkyvällä teipillä, jos  tuntuu siltä, että folio ei pysy tai se alkaa repsottaa. Teippi tekee kuolaimesta myös kestävämmän. Pyöritä teippi samalla tavalla, kuin foliokin.


 Seuraavaksi leikkaa rautalangasta sopivan pituinen pätkä (15-20 cm), taita se keskeltä ja pujota päät kuolainrenkaan läpi. Mittaa lenkin ja kuolainrenkaan välinen etäisyys siten, että se on noin puolet keppihevosen suun leveydestä. Kieputa rautalankaa haluamasi määrä sen itsensä ympärille kuvan mukaisesti.



 Tee edellinen kohta uudestaan, mutta tällä kertaa pujotat rautalankalenkin jo äsken tehdystä silmukasta. Näin saat kuolaimen suuosaan nivelen. Jos haluat suoran ja jäykän suuosan, jätä edellämainittu lenkki tekemättä ja kieputa rautalanka suoraan kahden renkaan väliin tekemättä väliin niveltä. Suuosan tulisi tässä vaiheessa olla hevosen suun levyinen.


Kääri vielä foliot ja halutessasi teipit myös suuosan ympärille samalla tavalla kuin aikaisemmin renkaiden ympärille. 


Ja valmista tuli!


Tältä kuolaimet näyttävät vielä sivusta katsottuna, kun leveys on oikea hevosen suuhun nähden (ei liian kapea muttei myöskään liian leveä).

Mitä piditte vaihteeksi tällaisesta ohjeesta? Onko teillä jotain parannusehdotuksia tai muita tapoja tehdä kuolaimet?

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Uutta: Instagram-tili

Pitkään on ollut jo ajatuksena keksiä vähän jotakin uutta tänne blogiin. Instagramin perustaminen blogille on monta kertaa käynyt mielessä, ja 'keppari-instojen' yleistyttyä päätin näin 60 lukijan kunniaksi tehdä Sukkaturville viimeinkin samanlaisen. 

Blogin Instagram-tilillä pääsee tutustumaan tallin ja hevosten ompelun arkeen monipuolisemmin
ja syvemmin kuin mitä pelkästään blogia lukemalla. Instagram-tili päivittyy myös useasti ja sitä seuraamalla blogin ohella saat tietää tallin kuulumiset nopeasti sekä kätevästi.


TÄSTÄ INSTAGRAMIIN

Mitä mieltä olette tästä uudistuksesta? 
Minkälaista materiaalia haluaisitte julkaisevan Instagramiin?

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Pikapäivitys

Moi! Jonkin ihmeellisen innostuksenpuuskan siivittämänä kuvailin tänään tosi monta videoklippiä heppojen kanssa puuhailusta sekä ratsastuksesta, ja aikomuksena oli tehdä koostevideo MyDayn tapaan. Teko tyssäsi kuitenkin siihen, ettei koneella ollut mitään kunnollista editointiohjelmaa enkä sellaista voinut tähän hätään ladatakaan, joten päätinpä kaivaa yhden vajaan vuodentakaisen videon. Nyt jälkeenpäin katsellessa toi mun ratsastus näyttää tosi hassulta, oon kyllä jonkin verran kehittynyt vuoden takaisesta!



Jonkin verran on tapahtunut keppihevosrintamalla omalta osaltanikin, tämänpäiväisten kuvailujen lisäksi olen saanut TÄSSÄ postauksessa esiintyneen hevosen myytyä, olen ostanut vähän kankaita, sekä lisäksi talliin on suunnitteilla yksi uusi asukas. Hinku varusteiden tekoon on myös suuri, mutta materiaalien puutteessa on pakko tyytyä kärvistelemään. Huomenna lähden kuitenkin muutamaksi päiväksi mummulaan, jossa käytössäni on onnekseni ompelukone. Viikon lopulla tai viimeistään ensi viikolla luvassa onkin varustepostausta, joko videolla tai kuvina.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Keppihevoset harrastuksena

Heippa taas pitkästä aikaa! Vaihtelun vuoksi voisi kirjoitella mielipidepostausta kehiin. Tällä kertaa aiheena on keppihevoset harrastuksena. Aihe on tosin ehkä jo aika tuttu ja jopa kulunutkin, mutta tehdään nyt silti. Käsite on itsessään todella laaja, mutta yritän saada sitä pilkottua vähän pienempiin osiin. Tarkoituksena on siis kertoa keppariharrastuksesta yleisenä ilmiönä, sen hyvistä ja huonoista puolista. 


  Keppihevosia on ollut lähes aina läpi historian, ja hyvin pitkään ne on mielletty lasten leikkikaluiksi. Niinhän ne ovatkin, mutta muutamien viime vuosien aikana keppihevoset ovat saaneet yhä entistä enemmän huomiota myös hieman vanhemman ikäluokan keskuudessa. En kiistä, etteikö internetillä ja sen lukuisilla sosiaalisen median palveluilla olisi ollut osuutta asiaan, ja kun asiaa tutkii hieman tarkemmin, voikin löytää kokonaisen keppihevosten valtaaman maailman. Muutamia vuosia sitten keppihevoset nousivat ns. muoti-ilmiöksi, ja muistan itse edelleen, kuinka silloin ala-asteella lähes jokaisella tai ainakin joka toisella oli kainalossa keppari jos toinenkin. Mutta onko suosittu ilmiö tullut jäädäkseen? Ja miksi keppihevosia harrastavat teini-ikäisetkin, jos mokomat sukkapäät kerta ovat pikkulasten leluja? Se onkin täysin asenteesta ja näkökulmasta kiinni.


Itseni miellän nykyisin ehkä siihen hieman vanhempaan harrastajaikäpolveen, siltä ainakin alkaa pikkuhiljaa tuntua Suomen keppihevosfoorumia ja muita netin keppihevosaiheita selatessa. Ihminen vanhenee väkisin, ja valitettavasti mielikuvituskin tuppaa vähenemään ajan myötä. Onneksi minulla on ollut aina hyvä mielikuvitus, joka on auttanut säilyttämään harrastuksen hengissä ainakin omalta osaltani. Enää en hevosillani tosin ratsasta juuri nimeksikään, syitä on muutamia: ei huvita ratsastella yksin, koska kaikki lähiseudun ikäiseni harrastajat ovat lopettaneet, sekä sen vuoksi, että ensi syksynä minulla alkaa lukio, joka luultavasti tulee lohkaisemaan jättipalan muutenkin vähäisestä vapaa-ajastani (harrastan keppareiden lisäksi ratsastusta 3krt/vko sekä soitan harmonikkaa ja viulua).
       Vaikka aktiivisimmat ratsastukset ovatkin osaltani jo takanapäin, olen silti kuitenkin mukana keppihevospiireissä internetin välityksellä, päivitän tätä blogia sekä ompelen hevosia. Tallissani asuvia hevosia en myöskään halua myydä, sillä niillä on minulle paljon tunnearvoa josta en halua luopua.
 

Edellä olevasta pätkästä tulikin ilmi jo pari hyvää syytä miksi harrastaa keppihevosia. Enemmän keksin tästä harrastuksesta positiivisia kuin negatiivisia puolia. Niitä voisi luetella vaikka loputtomiin.

- Hyvä itsetunto, kun uskaltaa tehdä sitä mitä haluaa eikä välitä muiden mielipiteistä. Arvostan itse suuresti ihmisiä, jotka ovat rohkeasti omia itsejään ja toteuttavat itseään haluamallaan tavalla. Saattaa jopa olla niin, että intensiivinen harrastus kasvattaa vastuuntuntoa, kun keppihevosia hoitaa kuten oikeita.
- Liikunnallisuus ja motorinen kyvykkyys, eli toisin sanoen korkeita esteratoja hyppien, kouluratsastusratoja hioen ja maastossa laukaten saa halutessaan itselleen huippukunnon kuten mitä tahansa liikuntalajia harrastaessa.
- Käsityötaidot sekä silmän ja käden yhteistyö, keppihevosia ja varusteita tehtäessä kun on lähestulkoon pakko käyttää käsiään. Pienten varusteiden näpertely vaatii sorminäppäryyttä ja hevosen ompelu ilman ryppyjä ja vinouksia vaatii tarkkoja ompelupistoja, samoin kuin korvien, silmien ynnä muiden siisti ja huolellinen kiinnitys. Tässäkin lajissa harjoittelu on valttia, ja sinnikäs työ kyllä palkitaan.
- Rahan tienaaminen. Kun oppii tekemään laadukkaita ja sieviä hevosia, ei mene aikaakaan, kun joku sinultä hevosen haluaa ostaa. Keppihevosten ja niiden varusteiden myynnillä voi saada hyvät rahat, ja toiminnan kautta oppii tärkeitä myynti- ja ostotaitoja tulevaisuuttakin ajatellen. Itse tienaamilla rahoilla oppii ymmärtämään hyvin rahan arvon ja merkityksen.
- Hyvät ATK-taidot. Monet harrastajat koodaavat itse nettisivunsa, muokkaavat kuvia ja editoivat videoita. Keppihevosyhteisöt opettavat myös netissä käyttäytymistä ja muiden huomioon ottamista.
- Uusien ystävien saaminen. Keppihevosharrastajia on paljon ympäri Suomea, ja todennäköisesti tulee tapaamaan harrastuksen myötä monia uusia tuttavuuksia esimerkiksi kilpailujen, leirien ja miittien yhteydessä. Sosiaaliset suhteet eivät koskaan ole pahitteeksi, ja monesti porukalla on mukavampaa harrastaa kuin jatkuvassa yksinäisyydessä.


Tosin harrastuksesta saattaa myös löytyä niitä hieman huonompia puolia, joista kiusaaminen lienee kaikista yleisintä. Moni pitääkin harrastuksensa salassa muilta juurikin tämän syyn takia. Osa ehkä ajattelee olevansa liian vanhoja keppihevosen selkään, jolloin se olisi hirveän noloa. Myönnän, etten itse enää kauheasti kehtaa tiellä ym. ratsastella, aikaisempien huonojen kokemusten perusteella. On kuitenkin tosiasia, että kiusaamista on aina ollut maailmassa ja luultavasti tulee olemaankin, mutta omalla suhtautumisella voi vaikuttaa paljon asiaan. Pienistä huuteluista tai pilkanteosta ei kannata korvaansa lotkauttaa, vaikka se kurjalta tuntuisikin. Eri asia tietenkin on, jos kiusaaminen on oikeasti jatkuvaa ja rankkaa. Silloin pitää pyytää apua eikä jäädä yksinään murehtimaan. Keppihevosharrastusta ei kuitenkaan kannata lopettaa ainoastaan sen takia, että siitä pilkataan. Kiusaajalla on yleensä omia ongelmia tai kiusaaminen tapahtuu ryhmän paineesta. Jatkamalla keppihevosharrastusta (tai sitten mitä tahansa) kiusaamisesta välittämättä osoitat tällöin kaikille, ettet ole mikään luovuttaja.



Kaiken kaikkiaan keppihevosharrastus on yllättävän monipuolinen kaikkine osa-alueineen. Laitankin tämän mahtipontisen tekstin loppuun haasteen kaikille keppihevosharrastajille sekä kaikille keppareista kiinnostuneille ikään katsomatta.

Keppihevosharrastajat haastan kertomaan kaikista positiivisista asioista, joika ovat kokeneet harrastuksen myötä. Asioita voivat olla esimerkiksi uusien ystävien saanti, hauskat kisat ja leirit, ompelutaitojen kehittyminen tai mitä vain keksiikään. Kokemuksista voi tehdä vaikka videon, blogipostauksen tai kommenttiviestin tähän postaukseen.

Muut keppihevosista kiinnostuneet haastan pohtimaan lisää tämän harrastuksen hyödyistä ja muuttamaan mahdollisesti kielteistä tai epäilevää asennetta lajia kohtaan. Tehdään yhdessä tästä maailmasta paikka, jossa jokainen saa vapaasti harrastaa mitä haluaa, ilman pelkoa kiusaamisen uhriksi joutumisesta.





torstai 3. heinäkuuta 2014

Myyntiä



KuvaKuva


Tällainen heppa myyntiin, myyntitopaan pääsee TÄSTÄ (näkyy vain sisäänkirjautuneille käyttäjille).
Samalla pahoittelen pientä järkyttävää epäaktiivisuuttani, tässä pari kuukautta on ollut vain niin kiireistä ja keppihevosetonta, että ei ole ollut kiinnostusta blogiin tai harrastukseen ylipäänsäkään.Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja teen jonkin erikoispostauksen kohta kuudenkymmenen lukijan kunniaksi. Hui teitä on jo niin paljon.

Kepparirintamalla muuten aika köyhää, muutamaa myyntihevosta lukuunottamatta. Kuitenkin ensi syksynä alkava lukio tulee viemään valtaosan ajastani, joten yritän panostaa blogiin ja keppihevosiin ainakin vielä tämän kesän. Sitten näkee, mitä on tullakseen.